TUKKASOTKA

Tukkasotka (Aythya fuligula)

Nurmossa 29.4.2017

Tukkasotka (Aythya fuligula) on keskikokoinen sukeltajasorsa. Se pesii lauhkeilla ja pohjoisilla Euraasian alueilla ja silloin tällöin sitä tavataan myös Pohjois-Amerikassa.

Koko ja ulkonäkö

Aikuinen koiras on kokomusta lukuun ottamatta valkoisia kylkiä ja siniharmaata nokkaa sekä siipien valkeita juovia. Sillä on lajille tyypillinen ja nimen antanut töyhtö päässä. Myöhäiskesäpuvussa koiras muistuttaa tummaa naarasta. Aikuinen naaras on ruskea ja sillä on vaaleammat kyljet. Sen saattaa helposti sekoittaa toisten sukeltajalajien naaraisiin. Tukkasotkanaaraalla on mitättömän pieni töyhtö ja toisinaan nokan tyven ympärillä on vaalea alue, joka ei kuitenkaan ole yhtä suuri ja yhtä valkea kuin lapasotkalla. Lennossa siiven yläpuolella takareunassa näkyy valkoinen, leveä lähes koko siiven mittainen siipijuova kuten lapasotkalla. Siivet ovat alta valkoiset toisin kuin telkällä. Tukkasotkan nokan kärki on laajalti musta, mutta lapasotkalla vain kärjen "kynsiosa". Silmän värikalvo on keltainen. Koiraan soidin äänet ovat hyvin pehmeitä vihellyksiä. Naaraan ääni on korisevaa.

Levinneisyys

Tukkasotka on muuttolintu ja sitä tavataan talvehtimisalueillaan leudossa Etelä- ja Länsi-Euroopassa sekä eteläisessä Aasiassa suurina parvina erilaisilla vesialueilla. Runsaslukuisen tukkasotkan maailmanpopulaation kooksi arvellaan 2,7–4,1 miljoonaa yksilöä. 1990-luvun lopulla Suomen tukkasotkakannaksi arvioitiin 120 000 paria, mutta uusin kannanarvio (v. 2010) on enää 40 000–60 000 paria. Britteinsaarilla pesii 9 000 – 10 000, Venäjällä 395 000 – 490 000 ja Turkissa 50–500 paria.

Lisätietoa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Tukkasotka

---

Kuvat: ©Kotistudio Pasi Kallio

MERIHARAKKA

Meriharakka (Haematopus ostralegus)

Nurmossa 28.4.2017

• Tämä lintu oli minulle uusi tuttavuus. Olimme ajelulla ja tietysti kamera oli minulla mukana. Ylittäessämme jokisillan, näin linnut, mutta arvelin niiden olevan vain töyhtöhyyppiä. Vaimo sanoi, ettei kyllä erota töyhtöjä, niinpä pysäytin auton ja zoomasin auton ikkunasta lintuja kohti. Siinä totesin, ettei tosiaan kyse ole ”töyhtiksistä,” vaan aivan jostain muusta. Ajoin auton parkkiin ja kävin napsimassa vielä muutaman kuvan lisää ja sitten täytyikin lähteä kotiin selvittämään tarkemmin, mikä lintulaji tässä on kyseessä. Yllättävää, miten huonosti autosta päin tunnistaa lintuja. Aina kannattaa nousta ja zoomailla etäälläkin olevia luontokappaleita. Sitä voi löytää silloin hyvinkin harvinaisen lajin!

Nurmossa 4.6.2017

---

Meriharakka (Haematopus ostralegus) on oranssinokkainen lintu, joka on muuttumassa ulkoluotojen kahlaajasta kaupunkilinnuksi.

Koko ja ulkonäkö

Musta pää ja selkä, mustat valkoläikkäiset siivet ja pyrstö, valkea rinta ja vatsapuoli. Punaiset jalat ja punainen vahva nokka. Nuoren linnun selkä on ruskehtavan tummanharmaa, ja sen nokan kärki on tumma. Ääni on raikuvan kova, kimeä 'piik'. Muutkin äänet ovat kauaskantavia ja saariston luontoa elävöittäviä kiljahteluja.

Pituus 40–49 cm Siipien kärkiväli 80 cm Paino 330–750 g.


Levinneisyys

Pesimisalueet ovat Länsi-Eurooppa, Keskinen Euraasia ja Kamtšatka sekä Kiina. Näiden mukaan meriharakat joskus jaetaan kolmeen alalajiin. Talvehtimisalueita ovat Pohjois-Afrikka, Etelä-Eurooppa ja Etelä-Aasia. Euroopassa pesii vähintään 200,000 paria pääasiassa merenrannikoilla. Suomen pesimäkanta on noin 4000 paria, mistä sisämaapesijöiden osuus on 50–100 paria. Muuttolintu, joka saapuu Suomeen huhtikuussa ja lähtee pois heinä-elokuussa. Arktisten alueiden pesimälinnut muuttavat Suomen yli toukokuussa.

Lisätietoa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Meriharakka

---

Kuvat: ©Kotistudio Pasi Kallio

PUNAKYLKIRASTAS

Punakylkirastas (Turdus iliacus) 

Nurmossa 28.4.2017

Punakylkirastas (Turdus iliacus) on Suomen yleisimpiä lintuja.

Koko ja ulkonäkö

Punakylkirastas on 19-23 senttimetriä pitkä. Sillä on ruskea selkäpuoli ja valkoinen vatsapuoli. Rinnassa ja kyljissä on ruskeaa viirutusta. Siipien alapinnat ja kupeet ovat ruosteenruskeat. Päässä on voimakas, valkoinen silmäkulmanjuova. Pyrstö on melko lyhyt ja pää suhteellisen suuri.

Punakylkirastaan kutsuääniä ovat venytetty tsiii ja nenäsointinen gök. Varoitusääni on karkea, maiskuttava ja riitaisa tret-tret.... Punakylkirastaan laulu vaihtelee suuresti alueellisesti ja yksilöstä riippuen. Säkeet koostuvat kuuluvasta alkuosasta, jota seuraa hiljainen, kitisevä viserrys.

Vanhoilla punakylkirastailla on sulkasato elo–syyskuussa. Se kestää n. 1½ kuukautta, ja sen päätteeksi vanhat linnut erottaa nuorista, samana kesänä syntyneistä, sulkien kulumisasteesta ja siiven isojen peitinhöyhenten värieroista ja kulumisesta.

Vanhin suomalainen rengastettu punakylkirastas on ollut 17 vuotta 2 kuukautta 8 päivää vanha. Se on samalla Euroopan vanhin punakylkirastas.

Levinneisyys ja elinympäristö

Punakylkirastaan pesimisaluetta on Pohjois-Eurooppa ja -Aasia. Euroopan punakylkirastaskannaksi on arvioitu 48-63 miljoonaa yksilöä. Euroopan kanta muodostaa 25-49 prosenttia koko maailman kannasta, joten hyvin varovainen arvio koko maailman punakylkirastaskannasta on 65-130 miljoonaa yksilöä. Suomessa punakylkirastas pesii koko maassa. Suomen pesimäkannan kooksi arvioitiin 1980-luvun lopussa 1,2-2,5 miljoonaa paria. Kanta on pysynyt suhteellisen vakaana, mutta vuosien väliset vaihtelut kannan koossa ovat suuria.

Punakylkirastas on muuttolintu, joka talvehtii Länsi- ja Etelä-Euroopassa, Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa. Suomeen punakylkirastaat saapuvat huhtikuussa ja lähtevät syys-lokakuussa. Hyvinä pihlajanmarjavuosina pieni määrä punakylkirastaita talvehtii Suomessakin.

Punakylkirastas pesii monenlaisissa metsissä. Se suosii erityisesti lehti- ja sekametsien reunoja ja aukkopaikkoja ja nuoria havumetsiä ja pesii myös puistoissa, pihoilla ja tunturikoivikoissa.

Lisätietoja: https://fi.wikipedia.org/wiki/Punakylkirastas

---

Kuvat: ©Kotistudio Pasi Kallio

TAVI

Tavi (Anas crecca)

Nurmossa 29.4.2017

Jalasjärvellä 23.4.2017 (Tokerotie 3 (Ahtainen), 61280 Jalasjärvi)

• Myönnän, että jouduin ottamaan netin lintusivustot auki, tunnistaakseni tämän sorsalajin. Värikäs Tavi oli miellyttävä tuttavuus ja sainkin siitä useita kuvia. Linnun ääntely oli heleä "Klik," eli kyseessä on tavikoiras.

[Nikon D810,  TAMRON SP 150-600mm f/5-6.3 Di VC USD G2, Nissin Di700A]

Tavi (Anas crecca) on pienikokoinen sorsalintu.

Koko ja ulkonäkö

Tavi on yleensä noin 35–40 cm pitkä. Tavilla on kapeat ja terävät siivet, lyhyt kaula, lyhyt, leveä ja valkoinen siipijuova sekä hohtavanvihreä siipipeili. Juhlapukuisella koiraalla on punaruskea pää ja keltareunainen vihreä alue pään sivulla. Takaruumiin sivuilla sillä on mustareunaiset kirkkaankeltaiset, kauasnäkyvät laikut. Kylki on harmaa ja siinä on valkoinen vaakasuora juova. Naaras on väriltään ruskeankirjava. Se muistuttaa heinätavia, mutta tavinaaras on pienempi, ja sillä on hento nokka, jonka tyvi on yleensä oranssi. Lisäksi tavilla on melko tumma silmäjuova, eikä sillä ole heinätavin tummaa poskijuovaa, joten sen pää on melko yksivärinen. Tavinaaraalla on myös pyrstön tyvellä valkoinen pitkittäisjuova, joka heinätavilta puuttuu. Sulkasatoiset koiraat ja nuoret yksilöt muistuttavat hyvin paljon naarasta.

Koiraan keväinen ääni on heleän kirkas ”klik”. Naaras pitää kaakattavaa räpätystä.

Lisätietoa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Tavi

---

Kuvat: ©Kotistudio Pasi Kallio

KUOVI

Kuovi (Numenius arquata)

Nurmossa 16.4.2017

• Kuovi on suhteellisen vaikea kuvattava siksi, että se on arka lintu ja myös yleinen paikka, missä se viihtyy on sänkipelto tai ylipäätään heinikko, johon sen väritys hyvin sulautuu. Nämä kuovit olivat tulleet lähelle asuinrakennuksia ja nurmelle, josta sain niitä kuvattua. Riittävän lähelle pääsin autolla, josta varoen nousten, sainkin hyviä kuvia. Toki olosuhteet kuvaamiseen oli muutenkin täydelliset, kun aurinko paistoi puolipilviseltä taivaalta juuri sopivasti.

Nurmossa 29.4.2017

---

"Kuovi eli vanhalta nimeltään isokuovi (Numenius arquata) on Euroopan suurin kahlaajalaji. Tämä varhain palaava muuttolintu esiintyy myös Suomessa. Siihen liittyy sananlasku: "Kun sä kuulet kuovin äänen, älä mene järven jäälle."

Koko ja ulkonäkö

Linnun pituus on 48–57 cm ja siipiväli 89–106 cm. Isokuovilla on pitkä noin 9–15 cm alaspäin kaareutuva nokka. Naaraan nokka on pidempi kuin koiraan ja nuoren linnun. Isokuovi voidaan sekoittaa oikeastaan vain sitä muistuttavaan pikkukuoviin. Isokuovin yleisväritys on harmaanruskea, puvussa on viiruja ja poikittaistäplitystä. Lintu lentää laiskanomaisesti ja voi muistuttaa lokkia lennossa; lennossa selästä erottuu valkea kiila ja tumma käsisiipi.

Isokuovi on suurin Suomessa tavattavista kahlaajista

• Lisätietoja: https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuovi

---

Kuvat: ©Kotistudio Pasi Kallio

KYYHKYSET

Sepelkyyhky (Columba palumbus) 

Nurmossa 17.4.2017

• Näitä sepelkyyhkyjä jouduin hetken "narraamaan" että pääsin kuvausetäisyydelle. Kuulin kyyhkyjen ääntelyä ja jossain kuusikossa näinkin vilahdoksia, kun linnut hyppivät oksilta toisille. Tiesin, ettei sieltä saisi minkäänlaista kuvaa. Kävin tekemässä pienen ringin kamerani kanssa ja palatessani takaisin, tuttu kyyhkyjen huhuilu kaikui läheisen talon pihalta. Pian sainkin näköyhteyden ensimmäiseen sepelkyyhkyyn, joka istuskeli kaikessa rauhassa grillikatoksen katolla noin kymmenen metrin päässä. Varovasti nostin kamerani ja ehdinkin ottamaan muutamia kuvia, ennen kuin kyyhky lentää liihotti matkoihinsa. Toinen sepelkyyhky oli odottamassa minua vain pienen matkan päässä istuen katuvalaisimen rungon päällä. Sitä lähestyen, napsin kuvia, kunnes olin riittävän lähellä ja lintu sopivassa asennossa kuvaamista varten. Pienen hetken kyyhky malttoi olla kuvattavana, ja eipä tuo arvannut joutuvansa esimerkkikuvaksi kokoelmiini!

"Sepelkyyhky (Columba palumbus) on Suomen suurin kyyhky, joka on viime vuosikymmeninä siirtynyt metsistä yhä enemmän kaupunkialueille. Sen ääni on kumea Loudspeaker.svg huu huu huu hu huu?, jota kokematon voi luulla pöllön huhuiluksi. Sitä on kutsuttu joskus myös toukomettiseksi (huhuilee toukokuisessa metsässä)."

• Lisätietoa https://fi.wikipedia.org/wiki/Sepelkyyhky

---

Kesykyyhky / pulu

Nurmossa 16.4.2017

"Kesykyyhky (Columba livia domestica) eli pulu on kaupunkielämään sopeutunut kalliokyyhkystä polveutuva alalaji. Kesykyyhkyjä, joilla on hyvä suunnistuskyky, voidaan käyttää kirjekyyhkyinä."

• Lisätietoa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Kesykyyhky

---

Turkinkyyhky (Streptopelia decaocto)

Nurmossa 9.4.2017

Nurmossa 18.2.2015

"Turkinkyyhky (Streptopelia decaocto) on pienikokoinen kyyhky, joka on viime vuosikymmeninä levinnyt eteläiseen Suomeenkin."

• Lisätietoa https://fi.wikipedia.org/wiki/Turkinkyyhky

---

Kuvat: ©Kotistudio Pasi Kallio

NAAKKA

Naakka (Corvus monedula)

Nurmossa 9.3.2015

• Onko naakka ruma lintu? Ehkä monen mielestä, mutta auringonpaisteessa tämäkin lintu näyttää hyvältä!  Joskaan tämä liian tutuksitullut lintu ei kiinnostusta herätä kovinkaan paljoa, ainakin luontokuvausta harrastavat voivat harjoitella valokuvaamisen taitojaan naakkoja kuvatessa. Musta lintu on kuvattavaksi hankala juurikin siksi, että kirkkaalla säällä tahtoo linnun muodot kadota sysimustaan väriin. Tällöin kannattaakin käyttää pistemittausta valotoksen säätämiseksi.

Nurmossa 17.4.2017

"Naakka (Corvus monedula) on pienehkö tumma varislintu. Kooltaan naakka on 34–37 senttimetriä pitkä ja väritykseltään tummanharmaa, poikkeuksena silmien hyvin erottuvat valkoiset iirikset. Naakka viihtyy asutuksen lähellä kulttuuriympäristöissä, mutta myös sellaisissa lehti- ja sekametsissä, joissa on pesimiseen sopivia koloja. Laji on kaikkiruokainen ja hyödyntää muun muassa kasveja, hyönteisiä ja ruoanjätteitä. Naakan esiintymisalue kattaa suuren osan läntisestä Euraasiasta ja pienen alueen Pohjois-Afrikasta. Naakka on luonteeltaan hyvin sosiaalinen lintu." 

• Lisätietoja: https://fi.wikipedia.org/wiki/Naakka

---

Kuvat: ©Kotistudio Pasi Kallio

TÖYHTÖHYYPPÄ

Töyhtöhyyppä (Vanellus vanellus)

• Töyhtis on yksi minun suosikkilinnuistani. Se ei näytä kummoiselta, mutta lähikuvassa ja riittävässä valaistuksessa se on vertaansa vailla! Tämä värikäs ja terävän ryhdikäs lintu saa minut innostumaan kuvaamisesta joka kevät. Töyhtis on odotettu muuttolintu ja sen saapuminen tietää kevään etenemistä vauhdilla. Töyhtöhyyppä on myös sen verran arka lintu, että usein olen turvautunut autosta kuvaamiseen tämän linnun kanssa. Se kun ei ymmärrä pelätä autoa, vaan päästää usein lähelle, jopa muutaman metrin päähän.

Nurmossa 16.4.2017

"Töyhtöhyyppä (Vanellus vanellus) on kurmitsojen heimoon kuuluva rantalintu, joka on tavallinen lauhkeassa Euroopassa ja jota esiintyy pesimäaikaan myös Aasian lauhkeilla alueilla.

Ulkonäkö

Mustavalkoinen yleisväritys, Siivet ovat leveät ja niissä on pyöreät kärjet, Päästä lähtee lajille nimen antava töyhtö, Naarailla ja nuorilla linnuilla on kapeammat siivet, mutta muuten ulkonäkö on samankaltainen. Pituus 30 cm, paino 130–330 g, siipien kärkiväli 85 cm.

Ääni

Pitkä ja tasoltaan vaihteleva korkea naukuminen. Soidinlennossa hyyppä lentelee reviirinsä yllä ja tekee huikeita taitolentoesityksiä siivet humisten. Hyyppiä on metsästetty voimaperäisesti ainakin Tanskassa ja Ranskassa.

Suomen pesimäkanta käsitti noin 60 000 paria 1990-luvun lopulla. Euroopassa pesii vähintään miljoona paria töyhtöhyyppiä, joista Britteinsaarilla 190 000–240 000 paria."

• Lisätietoja: https://fi.wikipedia.org/wiki/Töyhtöhyyppä

---

Kuvat: ©Kotistudio Pasi Kallio