Haarapääsky (Hirundo rustica)
Nurmossa 27.6.2018
Tein kesälomapäivän kunniaksi luontoretken läheisen nevan ja peltojen tuntumaan. Olen jo pitkään haaveillut hyvistä pääskytsen kuvista, onhan tuo vikkeläliikkeinen lintu äärimmäisen vaikea kuvattava. Tuulinen keli aiheutti omat haasteensa kuvaamiseen, kun kovat tuulenpuuskat sai kameran heilahtelemaan. Muutaman kuvan kuvattuani, päätin jo lähteä eteenpäin siinä toivossa, että löytäisin jotain muuta kuvattavaa. Jostain syystä nämä pari haarapääskyä kuitenkin istahtivat tiepuomin päälle aivan muutaman metrin päähän minusta! Jähmetyin paikalleni, nostin rauhallisesti kameran silmilleni ja ehdinkin räpsiä useita kuvia näistä linnuista, ennen kuin lensivät pois.
Haarapääsky (Hirundo rustica) on pääskyjen heimoon kuuluva, pyrstön muodosta helposti tunnistettava muuttolintu.
Koko ja ulkonäkö
Haarapääsky on 19–22 cm pitkä ja painaa 13–20 grammaa. Pitkien pyrstöjouhien vuoksi se on mahdollista sekoittaa vain ruostepääskyyn. Selkä on sinisenmusta, yläperä ei vaalea, mutta pyrstösulissa vaaleita pikkutäpliä. Kurkussa ja otsassa punainen laikku. Pyrstön uloimmat sulat huomattavasti sisempiä pitemmät, naaraalla hieman lyhyemmät kuin koiraalla. Alapuoli vaihtelevan värinen, Euroopassa valkea tai hiukan kermanvärinen, Vähässä-Aasiassa ruosteensävyisempi ja Egyptissä voimakkaan ruskeanpunainen. Nuorilla syksyllä vain 1 cm pitkät pyrstöjouhet, otsa ja kurkku vaaleat, ruosteenruskehtavat, rintajuova harmaanruskea. Poikaset ovat niukasti harmaanuntuvaisia; kita keltainen, suupielet lähes valkoiset. Laulu on iloista lirkutusta, joka päättyy tukahdutettuun narinaan.
Kaikilla haarapääskyillä on täydellinen sulkasato talvehtimisalueilla, minkä jälkeen eri ikäluokkia ei voi erottaa toisistaan.
Vanhin suomalainen rengastettu haarapääsky on ollut seitsemän vuotta, yhden kuukauden ja 24 päivää vanha.
Levinneisyys
Haarapääsky pesii laajalla alueella Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa sekä Pohjois-Afrikassa. Talveksi se muuttaa etelämmäs Afrikkaan, Etelä-Aasiaan, Australiaan ja Etelä-Amerikkaan. Maailman populaatio on kooltaan noin 190 miljoonaa yksilöä, joista Euroopassa pesii 13–19 miljoonaa paria. Suomessa laji pesii koko maassa, Tunturi-Lapissa harvinaisena. Pesimäkanta Suomessa on 150 000 – 200 000 paria. Suomeen haarapääskyt saapuvat vapusta alkaen, ensimmäisiä haarapääskyjä voi nähdä Suomessa jo huhtikuun loppupuolella, syysmuutto on elo–syyskuussa. Meikäläiset haarapääskyt talvehtivat eteläisessä Afrikassa.
Elinympäristö
Mangrovemetsät, taajamat, pellot ja laitumet. Syysmuuttoaikaan parvet yöpyvät ruoikoissa, ja kansa luuli muinoin, että pääskyset kaivautuvat pohjamutaan talveksi ja nousevat sieltä sitten taas keväällä jäiden sulettua ja vesien lämmettyä.
Lisääntyminen
Haarapääsky pesii touko–elokuussa Lapin pohjoisosia lukuun ottamatta koko maassa (Suomessa), ennen kaikkea maaseudulla, missä on runsaasti ulkorakennuksia, myös kaupunkien laitamilla ja teollisuusalueilla. Pesii rakennuksen sisällä, kattohirren päällä tai vastaavanlaisessa paikassa. Joskus harvoin pesä rakennetaan räystään tai muun ulokkeen alle paremman paikan puuttuessa. Myös vanha räystäspääskynpesä voi korjailun jälkeen kelvata pesintään. Puolisot rakentavat yhdessä kuppimaisen, päältä avoimen pesän ruohosta, korsista ja savesta, ja vuoraavat sen korsilla tai höyhenillä. Usein sama pesä on käytössä monta vuotta ja sitä vain vähän korjaillaan keväällä. Naaras munii 4–6 valkoista, punaruskeapilkkuista munaa. Se hautoo niitä noin kaksi viikkoa. Yhden kesän aikana saattaa olla kaksi poikuetta ja ensimmäisen poikueen poikaset voivat syöttää toisen poikasia. Molemmat vanhemmat ruokkivat poikasia. Poikaset lähtevät pesästä noin kolmiviikkoisina.
Ravinto
Haarapääskyt syövät lentäviä hyönteisiä, mutta myös jonkin verran hämähäkkejä.
Kuvat: ©Kotistudio Pasi Kallio
